22 Pistepirkkojen vika keikka ei ollut haikea, vaan riemukkaan hyväntuulinen välispiikeissä. Musiikillisesti mentiin hurjalle matkalle, joku sad lake city oli niin hurja visio ja variointi, että tuntui ytimissä, että ollaan synkän amerikan maan sarjamurhaajien jäljillä, ja lynchin kadotetulla mustalla tiellä, johon lankeaa vain kapea valokiila.... toisaalta birdyn metallipuhaltimet ja taisi olla juuri huilu, niin oltiin stravinskyläisissä tunnelmissa, irrationaalisissa, kevätuhriko, maailmansota, mutta birdyn lopussa miltei benny hill -mäisessä varieteessa vilpittömyydessä/vilpillisyydessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.